Uudet tuulet!

Tulin vielä tällekin puolelle ilmoittamaan, että blogini muuttaa uuteen osoitteeseen, eli tänne! Tervetuloa lueskelemaan jatkossa sinne, sen voi lisätä myös blogilistalle suosikkeihin. Paiks!

Kokeiluja.

Edelleen testailen kivoja ompelumalleja, tässä muutama uusin.

Nuo kirahvihousut on melkein laittoman söpöt ja ne oli nopeat ja helpot ommella, näitä tulee lisää, Ottobren malli nimeltä City Girl. Oranssit City Mouset onkin jo tästäkin blogista tuttu malli, tykkään tuosta mallista todella paljon, mutta vauvanvaatteiden lahkeiden resorin ompelu on lievästi tuskaista puuhaa. 

Tämä paita oli toisaalta kiva ja toisaalta vaikea tehdä, kun tuli niin paljon uusia juttuja vastaan. Pääntien resorinkin jouduin purkamaan ja sitten siitä tuli pari reikää, niin piti hätäratkaisuna ommella se vähän hölmösti, kuten kuvasta näkee. Ei onneksi tullut liian paksuksi, ehkä tästä tulee kiva kotipaita.

Valmistuneiden saldo: 8kpl.

Pupusia pienoisia.

No niin, nyt oon saanut jotain jopa valmiiksikin. Hieman hitaasti etenee tämä ompeluvaihe, kun pitää yhä opetella tuon uuden koneen käyttöä joissain kohdin, mutta hyvältä tämä alkaa jo näyttää.

Tunika on flanellimaista puuvillaa ja malli on Ottobren 4/10 nimeltä Jänönheinä. Housut ovat samasta lehdestä, malli Rusakko. Tunikasta tuli ihan kiva, vaikkakin siinä on kaikenlaisia omaan silmään osuvia pikkuvikoja, koska tuo kangas oli ehkä hiven liian paksu kys. malliin. Note to self, ensi kerralla ohuempi materiaali. Housut ovat vakosamettia.

Noita housuja oli itse asiassa niin kiva surrutella, että tein niitä kolmet lisää samaan syssyyn. Yhdet menivät pilalle, kun vähän sähelsin, joten dumppasin ne tylysti roskikseen, koska korjaaminen olisi ollut vaivalloista ja luultavammin pilannut kankaankin. Valkoiset ovat collegea, roosat interlockia (niissä meni tuo nauhakuja vähän -tuilleen, pöh) ja marjapuuron väriset jerseytrikoota.

Kaikki vaatteet ovat kokoa 74, joten joudun vielä toistaiseksi pakkaamaan ne syrjään odottamaan pikkuneidin kasvua. Teen nyt muutenkin pääosin 74 koon vaatteita, koska niitä ei ole vielä paljoakaan ja niissä neiti toivon mukaan myös pysyy pidemmän aikaa sitten :)

Valmistuneiden saldo: 5kpl.

Kaikki alkoi kuminauhasta.

Käytiin tänään hakemassa Lielahdesta koirille ruokaa, joten piipahdin naapurissa sijaitsevassa Eurokankaan liikkeessä, koska tarvitsin "pari pikkujuttua." Kuminauhaa ja paria uutta väriä ompelulankoihin. Kuulostaa simppeliltä, eikös? Ei yhtään kohtalokkaalta, eihän? 

 No mutta, oho hups.

Jotenkin ihan puolivahingossa mä löysin itseni palalaareilta. Oi vitsi, kun oli tullut kauheat pinot uusia, muhkeita, herkullisen värisiä pörrökankaita! Niistähän saisi vaikka ja mitä kivoja asusteita vauvalle. Halpaakin kuin mikä! Ja oikeastaan, eihän sitä nyt pikkupalaa kannata ostaa, kunnolla vaan kerralla kun täällä ollaan. Lielahti kuitenkin ON toisella puolella kaupunkia.

Taas siis lankesin omiin tekosyihini.

Matkalla kassalle sitä tarttui ihan puolivahingossa - siinä kun etsivän silmän kera oikean hyllyvälin kohdalla kumartelin - pari pikkupinoa söpöjä flanellipuuvilloja (tai jotain semmosta pehmoista kudottua kangasta?) ja sitten ihan Oikeeseen Tarpeeseen valkoista flanellia vuoriksi vaatteille, sekä materiaalia kestovaippoihin.

Enkä päässyt kassaa pidemmälle, kun puhelimeeni saapui odotettu tekstiviesti: sinua osottaa Postissa paketti Lasten Metsolasta. Viimein! <3

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla kaksi joustofroteeta. Nuo retroleijonat on kyllä ihania, mutta olenkohan ainoa jonka mielestä ne näyttävät läheltä katsottuina hiven... mielipuolisilta? Vieressä söpöjä kuviotrikoita, samoin kuin oikealla olevassa kuvassa. 

 Tässä koko pino ja kolme alinta ovat velouria, joista en näemmä saanut kunnollista kuvaa tarkemmin esiteltyinä. Onneksi tuosta näkee jotenkin tuon söpön peikkovelourinkin.

Nyt on kankaita vaikka muille jakaa - ei, en jaa, hus siitä! - joten päätinkin, että pidän helmi-maaliskuun omaa henkilökohtaista varastontyhjennyskautta. En osta mitään uutta, ellei kyse ole yksittäisistä pienistä tarvikehankkeista - lanka loppuu kesken, oikeanväristä resoria/lankaa/nappia ei ole jne - ja pyrin saamaan mahdollisimman paljon valmiiksi. JA! Jotta mulla olisi joku kunnon houkutin, niin... Jokaisesta valmistuneesta työstä laitan säästöön itselleni 2e, jotka saan tuhlata huhtikuun alussa miten mielinkään. Mutta siihen asti, ostoslakko. (Ei sillä, että olisi enää kangaskonkurssin jälkeen varaakaan tuhlailla, muhaha.)

Nyt siis ompelusten kimppuun. Pikku-Nappi on nyt ollut muutaman päivän ajan nuhainen, joten neiti on kaivannut paljon unta, ravintoa ja syliä. Onneksi alkaa jo pikkuhiljaa toipumaan päin, eikä ole nuhastaan ollut edes kovin kärttyinen. Urhea pikku nuhanenäni <3 Siispä vielä viikon Iina-kuvat! 

Olo ku Homerilla donitsitaivaassa.

Hei taas! Postaustahti sen kuin kasvaa taas, onkohan se tuo kevään odotus mikä saa energiat taas ihan uudella tavalla innostumaan? Päivät pitenee jo ainakin, vaikka toisaalta paukkupakkaset myös pitelee tuon pienoisen osalta visusti meidät sisätiloissa. Ei se mitään, onneksi tekemistä riittää! Tänään meillä oli suuntana Triteks-niminen kangastukkuliike Tesomalla, josta olen kuullut paljon kehuja. Paljastan jo nyt, että kehut pitää 110% paikkansa, vähintään! Tuosta taitaa tulla vakioetappi jatkossa kun länteen päin on asiaa.

Triteksin vieressä sijaitsee myös kirpputori, jonka kävin kiertämässä pikaisesti. Mukaan tarttui 120cm x 300cm pala ihanaa Hippo-kangasta. Kun jossain välissä on muutettu, niin tuosta tulee jotain lastenhuoneeseen. Verhot, lakanasetti, kuka tietää.

Ja kyllä, näitte oikein. On se Barbra Streisandin elämänkerta :D Oli pakko! Ei voi olla kuin mahtavaa luettavaa, rakastan tuollaista ns. höttörealismia.

Ylhäällä vasemmalla pino resoreita, oikealla trikoota. Alempana vähän vahvempaa trikoota ja oikealla pari palaa itselleni, ehkä teen niistä pari paitaa, saa nähdä. Kovin jäi punaiseksi valikoima, ihastuin noihin sävyihin nopeasti ja vasta lähtiessä äkkäsin alemmilla hyllyillä olevan muut upeat värit, mutta siinä vaiheessa mies kiskoi jo pois. Ens kerralla jätän sen autoon ;)

 800g resoria ja liki 3kg trikoota, 40e. I approve!

Kävin myös matkan varrella pikaisesti ostamassa Halpa-Hallista kirjoitusalustaa työpöydälleni, kun löysin nuo kaksi ylisöpöä kansiota. Toinen ainakin päätyy lastenvaatekaavoille, toinen ehkä neulekaavoille? Hintaa kansioilla 2,50e/kpl.


Kotiin päästyä selvisi, että postissa odottaa paketti Myllymuksuilta, joka sisälsi tilaamiani kankaita. Mies kävi paketin noutamassa työjuttujensa ohella ja pääsin viimein hypistelemään näitä ihanuuksia. Oon vissiin vähän jo mökkihöperöitymässä kotiäitiyteeni, kun en ihan heti keksi parempaa ajanvietettä kuin kankaiden järjestely ja ihastelu.

 Ylhäällä vasemmalla vakosamettia, oikealla bambujoustofroteeta, ihanan pehmoista! Alhaalla vasemmalla velouria, paitsi valkoinen on collegea. Oikealla syötävän ihania trikookankaita. Auttakaa mua keksimään synonyymit sanoille ihana, suloinen ja upea, toistan itseäni!

Taas "pieni" kasa resoria.

Vielä on saapumatta Metsolasta tilaamani kankaat, toivottavasti saapuvat tällä viikolla. Voi olla hulinaa viime viikkoisten -15% alennusmyyntien takia. Sieltä on tulossa myös niin... herkullisia kankaita! Näistä kiittäminen käy isääni, joka lahjoi minua syntymäpäivänäni etukäteen. Kiitos <3

Ja nyt, kun pesueeni nukkuu, keskitynkin loppuillaksi piirtelemään kaasvoja sommittelemaan uusia ihania kankaitani asuiksi.

Vaatekaapin uudistusta.

Tuli käytyä tänään pitkästä aikaa Radiokirppiksellä. Tarkoitus oli toki vilkuilla josko siellä olisi Napille jotain, mutta yllättäen löysinkin sieltä vain itselleni, ja mitä kaikkea löysinkään! Niin superihania juttuja, että leijun ja hypin ihan taivaissa ja hyvä etten liihota pitkin taloa uutuuksieni kanssa tanssahdellen! Krhm, jos vaan länttään kuvat ennen ku äidyn nolompaan proosailuun.

Risto <3

Toi mekko hurmasi mut hetkessä, on niin muntyylistä värikkyyttä. Tykkään kirkkaista väreistä, mutta en liian, mustalla pohjalla uskallan käyttää värejäkin aika paljon. Ja tuossa värit on just sopivan kreisit. Näyttääpä muuten siltä, että oisin vieläkin paksuna :D Ja no, kyllähän mulla tuota löysää nahkaa vielä piisaakin. Kiinteeksi kesäksi 2012?! (Typosin eka kesäksi 2021, ehkä oiski realistisempi...) Hintaa mekolle tuli 3,50e.

Söpösiä tipusia mun uudessa hupparissain, hii! Ja on muuten lämmin, paraikaa päällä. Värin on vähän haalistuneet, mutta muuten ihan priimakunnossa ja kun hintaa oli 0,50e niin oli aika win.

Tää takki huusi mua jo kaukaa ja jösses tuli hyvä fiilis kun istui täydellisesti. Käytön jälkiä nolla ja hintaa hurjat 10e. Väri taittuu liiaksi siniseen ylemmässä kuvassa, alemmassa oikeampi väri.

Oon huomannut, että mulla on aivan liian vähän laukkuja - siis oikeasti liian vähän, tää ei nyt oo mikään naisten "liian vähän" - joten ei tarvinnut taaskaan toista kertaa miettiä kun tuo muhkean tilava ihanuus pomppasi silmiin Törkeällä 1e hinnalla.

Vähän tarkempi kuva, missä väritkin kohdillaan.

 Ja eilen unohtui postauksesta Bella Bambinassa käynnistä mukaan tarttunut uusi ihanuus. Tästä on kiittäminen mummua! <3 Aiemmin ollaan kyllä pärjätty oikein hyvin myös tuossa suloisessa haalarissakin, mutta vauvan kannalta mukavempi ja meille entistä helpompi ratkaisu tuo ihana Walla Boon kaukalopussi, ei pääse tulemaan pienelle kuuma.

 Puikoilla on tällä hetkellä itselle kiireellä tulevan alpakkasukat, että voin paremmin luistella meidän talon jäisillä lattioilla. Mä niin rakastan tuota Dropsin Nepalia, erityisesti tuota vihreetä. Sitä onneks piisaakin, myös Alpaca-lankana. Tuo valmiina oleva sukka tosin menee purkuun, resori oli sittenkin liian lyhyt, vaikka lyhyemmistä pidänkin ja koko sukka oli muuten sitten liian iso. Nyt kokeilen tehdä 36 silmukalla.

Reissussa väsähtänyt Nappiseni <3

Vauvalan kuulumisia.

 

Se tästä talosta on tullut. Ihana pikku vauvala. Päivät täyttyy niistä pienistä asioista, joiden arvoa aiemmin oli mahdotonta käsittääkään, tuntui hölmöltä miten muut niistä puhuivat tiettyyn sävyyn. Kakkavaippojen vaihdot, söpöt pörrösukat, ensihymyt, kasvukäyrät, pieruvirneet, harmistuksen mutrut, iltariehat, ja sadat muut pienet ja isot asiat on osa meidän uutta arkea. Miten ne 100 samanlaista kuvaa todellisuudessa onkin täysin erilaisia ja jokainen korvaamattomia.

  Päivät soljuu viikoiksi, aika venähtää outoihin ulottuvuuksiin. Apua, jo 7 viikkoa mennyt - mutta ainahan tuo on tuossa ollut! Ei muista enää aika ilman pientä. Ja melkein päivittäin näkee, kuinka on kasvettu. Vaatepinoja siirrellään jo laatikoihin ja talteen, ehkä sitten seuraavalle taas.

 Melkein jokainen päivä tuntuu ihan uudelta, uuden vauvan kanssa vietetyltä. Entistä hymyilevämmän, kurottelevamman, tarkkailevamman, ääntelevämmän. Silti sitä odottaa jo tulevaa. Ensimmäisiä kevätpäiviä, kyljeltä toiselle kääntymistä, ensimmäisiä ryömintäliikkeitä. Sitten saakin jo juosta pikku-Napin perässä, ja muistelee haaveillen kun se vaan makoili paikallaan ja piereskeli.

Ai niin, sen nimeksi tuli Iina Aleksandra.

Ja enpäs muuten lopetakaan vielä tähän tällä kertaa, hä hää. Niin just, oon saanut aikaiseksikin jotain. Tai no, saamassa. Keskeneräisten töiden kasa kasvaa, jotain tulee valmiiksikin, jotain taas puretaan ties monetta kertaa. Eniten oon innostunut nyt virkkaamisesta, värikkäistä isoäidinneliöistä on muodostumassa vauvalle peitto. 

 

Kirpputorejakin on kierrelty. Ja huomasin, että periaatteissa parasta on niiden pyörtäminen. Kaikki tutut varmaan ainakin tietää kuinka paasasin, että meillehän ei pinkkiä tule eikä se ole mikään prinsessa! No, isänsä on jo ajat sitten sortunut kutsumaan tyttöään pikku prinsessaksi, mutta tämä äiti on nyt sitten haksahtanut siihen pinkkiin. On se vauva vaan niin suloinen kaikessa vaaleanpunaisessa!  

 

Huvittavinta tässä on varmaan se, että ylemmissä kuvissa oleva kasa maksoi saman verran kuin alla olevat pöksyt, jotka sentään olivat alennuksessa! Ja oikeasti, Ronja Ryövärintytär, ette voi syyttää mua, kuka voi vastustaa tuollaista löytöä! Ei kaikki lapsenmieliset ostokset aina vauvalle ole ;)

Viikonloppuna luonamme vieraili ihana rakas ystäväni ja pikkuneidin haltijakummi, Elisa, puolisonsa kanssa Oulusta asti. Oli ihana sosialisoida aikuisen ihmisväenkin kanssa pitkästä aikaa ihan kunnolla, vaikka samalla sitä huomasikin, kuinka väsynyt ja täydellisen pihalla sitä alkaa olla jo Aikuisten Jutuista. Ajatukset ei vaan enää taivu kahteen eri osoitteeseen ja suurimman osan aivotoiminnasta valtaa tuon rakkaan syliapinan tarpeiden täyttäminen. Parasta siinä onneksi on se, että niin sen mieluusti pitääkin! Vapaahetoisesti hullu, niinsanotusti.

 Tällaisia ihanuuksia haltijakummilta tuli tällä kertaa, tuo taulu on tajuttoman kaunis ja päätyy kyllä seinäpaikalle heti kun sille moinen löytyy. Ja muumilusikat on niin meidänlaiset kummilusikatkin!

Mutta nyt mä menen oikeasti pois, kello on taas vaikka ja mitä ja parin tunnin sisällä on erään tapauksen ruoka-aikakin taas. Öitä!